Hyytävän kylmääkö?

Ulkona on kylmä.. Tulee talvi..  Piti jo auto ajaa talliin yöksi, ettei pissapoika jäädy letkuihin. (Vois tietenki laittaa sinne muutaki ko saippuavettä). Aamulla on maa kurassa ja talven tuoksuinen pakkasviima hivelee poskipäitä kun polkee reipasta tahtia kouluun. Koeviikko alkaa olla finaalissa pahin ressi ohi. Eilen varattiin poikien kanssa Espanjanmatka. Viikko lämpimässä ja sen jälkeen onki jo syysloma. Ja kohta joulu! 

 Selailin nuita kesän kuvatiedostoja ja sieltähän löyty muutama unohtunut sinpukka, joitten sisällä lepäsi helmi. Sonkajärveltä pikkuveljien kans otettua settiä. No siis ei nyt mitään huippukuvia, mutta ihan mukavan näkösiä näin tähänaikaan vuodesta. Olis vieläki noin lämmin, mutta ei, varpaita vaan palelee. Pitäs taas toivoa Joulupukilta uuet villasukat ko kaks vuotta sitte saadut on kulunu jo ihan puhki.

Kuvia kuvia lintukuvia

Tehkää te rakkaat lukijat tälle postaukselle tekstisisältö kommentoimalla jotain. 

Keksikää vaikka joku hieno tarina noiden pullasorsien elämästä. Sana on vapaa!

Klikaamalla yhtä kuvaa saa kaikki näkymään suurempina, niin niitä on mukavampi katella.

 tone mapping tool

Kajakilla maailman ääriin

Viikonloppu osana suunnatonta järveä. Istuessa kajakin kyytiin voi tuntea itsensä osaksi järveä. Alus liikkuu ilman suurempia vastuksia, kuin aalto järven selällä ja koska vain voi kokeilla veden pintaa kädellä. Kun unohtaa arjen murheet ja jättää kellon kotiin ja laittaa kännykän kiinni, ei tarvitse tietää, että ilta on tulossa. Auringonlaskusta voi nauttia rauhassa, mutta vaikka pimeä tulee hitaasti, se yllättää vesillä. Rannan muotoja on hankala hahmottaa lähes veden tasolta ja ainoa suunnistusaisti on kuulo. Mutta helpotusta pimeyteen tuovat selkeällä kelillä tähdet, revontulet ja huipennuksena tähdenlennot. Kuulokin voi joskus ohjata harhaan, ja viimekädessä täytyy turvautua tietotekniikkaan. Sormet jäässä mutta mieli lämpimänä on hyvä painella saunaan ja sieltä unten maille.

Viime viikonloppu tosiaan vierähti Inarin maisemissa. Nellimistä lähettiin melomaan, käytiin yö nukkumassa (ja syömässä) Kaikunuoran Punasella tuvalla. Reissussa oli siis viis jätkää ja neljä kajakkia (yks kaksikko). Aamulla matka jatku kohti Nellimintietä, jossa nosteltiin kajakit kyytiin ja ajettiin vielä nellimiin yhdeksi yöksi. Kilometrejä kerty varmaan joku neljäkymmentä, ja kipeitä käsilihaksia sitäki enemmän, mutta niitähän ei lasketa, mukavaa oli!! Kuvia ei tarkotuksesta huolimatta kertyny oikeen ku ei sielä vesillä viittiny ruveta kaivamaan kuivapussista kohtuullisen arvokkaita laitteita kiikkerässä kajakissa. Mutta menään näillä rannalta otetuilla kuvilla.

Elämä raiteillaan

Hei taas! 

Vielä on kesää jäljellä. Käytiin Johannan kanssa  

vähä radanvarressa kuvailemassa.

Syksyn huvit on alkamaisillaan ja niihinhän luonnollisesti kuuluu notski-illat kavereitten kans. 

Ainatoimiva sininen-oranssi vastaväripari