Elämässä pitää yrittää monenlaista. Mulla on ollu pienestä pojasta lähtien haaveena pyörittää omaa yritystä. Jokin siinä kiehtoo, saa olla oman ittensä herra ja viedä yritystään haluamaansa suuntaan, samalla ehkä raahaa perässään (tai puskee edellään) pientä palasta maailmasta, tai anakin omasta maailmastaan.
Ensimakua yrittäjänhommaan sain, kun isäni perusti itsensä työllistääkseen toiminimi Monitaito Eero Huhtalan. Olin aika tiiviisti hommassa mukana ja se rupesi innostamaan entistä enemmän. Ehkä innostavinta yrttämisessä ei sittenkään ole se itse kenttätyö omalla toimialallaan vaan homman mielekkyyden muodostaa kokonaisuus. On mahtavaa kun oman mielenkiinnon kohteen ja harrastuksensa voi kääntää myös muiden hyödyksi, ja ehkä joskus myös saada siitä elantonsa. Pelkkä raha on mielestäni kuitenkin todella heikko motivaattori töiden tekemiseen.
Suurin hidaste oman yrityksen perustamisessa on ollut hienoinen pelko ja huono itseluottamus. Onneksi kaikkea tässä maailmassa ei tarvitse tehsä yksin. Designkuva sai alkukipinänsä aika tarkalleen vuosi sitten kun kavereiden kanssa lyötiin päitä yhteen. Suunnittelu innostaa. Joulun jälkeen vietiin paperit konttoriin ja siitä alkoi ruljanssit, jotka jatkuu edelleen ja kokoajan mennään eteenpäin. Meitä on neljä poikaa ja vaikeuksien ja miettimistä vaativien asioiden kohdalla on suuri valttikortti, kun voi keskustella asiasta jätkien kanssa.
Välillä tulee pikku kömmähdyksiä, ihmisiähän tässä vaan ollaan. Kuulin tässä hiljattain erittäin hyvän vertauksen yrittäjyydestä: Oli kaksi sammakkoa, jotka olivat joutuneet kerma-astiaan. Ulospääsyä ei ollut näköpiirissä. Toinen sammakko alkoi menettää toivoaan ja voimien hiipuessa hukkui kermaan. Toinen samakko päätti, että minähän en luovuta! Ja kas kummaa, jonkin aikaa uituaan kermassa, se alkoi vähitellen muuttua voiksi, ja sammakko pääsi astiasta pois.
Joskus mennään vähän maha maata viistäen, mutta kyllä sieltä noustaan, kun tahtoa löytyy.
