Proxima parada

Oli kylmää ja märkää, me päätettiin: nyt lähdetään Suomesta lipettiin.. ja niin me lähettiin Espanjan aurinkoon Barceloonaan. Kun löyty halvat lennot nii eihän siinä muutko kamat kasaan ja pikapassilla matkaan.

Turun lentokentällä sateenkaari oli saattelemassa meitä matkaan. Turussa oleva Ryanairin terminaali oli melkonen läävä, mut eipä haitannu, päästiin ilmaan onnellisesti. Matka meni hyvin vaikka istuimia ei saanukkaan kallistettua että ois voinu nukkua. 

Se tunne, kun kävelee ulos lentokoneesta Suomen oloihin tottuneena ja hengittää eka kerran sitä lämmintä ja kosteaa ilmaa keuhkoihinsa. Yölinnut sirittää niinku viidakosa konsanaan. Ainaki näin lapin hiljasuuteen tottuneen mielestä. Kentältä hypättiin taksin kyytiin ja kuski painatti kaasu pohjasa Gironan keskustaan ja naureskeli vaan, että: "Räikkönen, Räikkönen"

Pienen säätämisen ja ystävällisten Espanjalaisten ansiosta päästiin nukkumaan rankan matkan jälkeen. Aamulla heräts oli aika hieno. Sää oli kuvan mukainen ja sielä oli LÄMMIN.

Gironasta lähettiin heti Catalonian pääkaupunkiin, kauniiseen Barcelonaan. Tyylikkyyttä tavotteleva lyhenne kuuluu: BCN. 

Paikallinen sivukylän kappeli

 Saanko mieki kattoa.. Niin turistit.

Komia kirkko, mut ne ei oo vieläkään saanu sitä valmiiks, vakka kakssataa vuotta on rakennettu :D

<3

Käveltiinkö ees paljon..

Puolen hehtaarin metsässä!

Superlaajakulma

Girona

Gironan jäätelö. Jätskibaarin omistaja ehotti meille jo kanta-asiakaskuponkia :D

Inspiraatiopuistosta!

8.-15. Lokakuuta oltiin reissussa, vähä vierähti tää postauksen teko, mut ruoka maistuu paremmalta ku sitä ruokaa pitää vähä ootella.

KIITOS!

Hyytävän kylmääkö?

Ulkona on kylmä.. Tulee talvi..  Piti jo auto ajaa talliin yöksi, ettei pissapoika jäädy letkuihin. (Vois tietenki laittaa sinne muutaki ko saippuavettä). Aamulla on maa kurassa ja talven tuoksuinen pakkasviima hivelee poskipäitä kun polkee reipasta tahtia kouluun. Koeviikko alkaa olla finaalissa pahin ressi ohi. Eilen varattiin poikien kanssa Espanjanmatka. Viikko lämpimässä ja sen jälkeen onki jo syysloma. Ja kohta joulu! 

 Selailin nuita kesän kuvatiedostoja ja sieltähän löyty muutama unohtunut sinpukka, joitten sisällä lepäsi helmi. Sonkajärveltä pikkuveljien kans otettua settiä. No siis ei nyt mitään huippukuvia, mutta ihan mukavan näkösiä näin tähänaikaan vuodesta. Olis vieläki noin lämmin, mutta ei, varpaita vaan palelee. Pitäs taas toivoa Joulupukilta uuet villasukat ko kaks vuotta sitte saadut on kulunu jo ihan puhki.

Kuvia kuvia lintukuvia

Tehkää te rakkaat lukijat tälle postaukselle tekstisisältö kommentoimalla jotain. 

Keksikää vaikka joku hieno tarina noiden pullasorsien elämästä. Sana on vapaa!

Klikaamalla yhtä kuvaa saa kaikki näkymään suurempina, niin niitä on mukavampi katella.

 tone mapping tool

Kajakilla maailman ääriin

Viikonloppu osana suunnatonta järveä. Istuessa kajakin kyytiin voi tuntea itsensä osaksi järveä. Alus liikkuu ilman suurempia vastuksia, kuin aalto järven selällä ja koska vain voi kokeilla veden pintaa kädellä. Kun unohtaa arjen murheet ja jättää kellon kotiin ja laittaa kännykän kiinni, ei tarvitse tietää, että ilta on tulossa. Auringonlaskusta voi nauttia rauhassa, mutta vaikka pimeä tulee hitaasti, se yllättää vesillä. Rannan muotoja on hankala hahmottaa lähes veden tasolta ja ainoa suunnistusaisti on kuulo. Mutta helpotusta pimeyteen tuovat selkeällä kelillä tähdet, revontulet ja huipennuksena tähdenlennot. Kuulokin voi joskus ohjata harhaan, ja viimekädessä täytyy turvautua tietotekniikkaan. Sormet jäässä mutta mieli lämpimänä on hyvä painella saunaan ja sieltä unten maille.

Viime viikonloppu tosiaan vierähti Inarin maisemissa. Nellimistä lähettiin melomaan, käytiin yö nukkumassa (ja syömässä) Kaikunuoran Punasella tuvalla. Reissussa oli siis viis jätkää ja neljä kajakkia (yks kaksikko). Aamulla matka jatku kohti Nellimintietä, jossa nosteltiin kajakit kyytiin ja ajettiin vielä nellimiin yhdeksi yöksi. Kilometrejä kerty varmaan joku neljäkymmentä, ja kipeitä käsilihaksia sitäki enemmän, mutta niitähän ei lasketa, mukavaa oli!! Kuvia ei tarkotuksesta huolimatta kertyny oikeen ku ei sielä vesillä viittiny ruveta kaivamaan kuivapussista kohtuullisen arvokkaita laitteita kiikkerässä kajakissa. Mutta menään näillä rannalta otetuilla kuvilla.

Elämä raiteillaan

Hei taas! 

Vielä on kesää jäljellä. Käytiin Johannan kanssa  

vähä radanvarressa kuvailemassa.

Syksyn huvit on alkamaisillaan ja niihinhän luonnollisesti kuuluu notski-illat kavereitten kans. 

Ainatoimiva sininen-oranssi vastaväripari

Timeline

Facebookista tuttu, erilaisia mielipiteitä herätellyt termi saa toimia tän postauksen otsikkona. Sen verran on taas kulunu aikaa viime postauksesta, että sama laittaa tapahtumia pikkusen jonkulaiseen aikajonoon.
Pieni kireys vallitsee tällähetkellä pääkopassani, ja kun Miksu lupas lainata hetken tätä nettitikkuan, niin ajattelin vuorokaudenajan huomioiden paukasta tänne blogiin jotaki sekavaa settiä, vaikka nyt pikkusen kirraaki panta. Hienoja asioita on elämässä tapahtunu. Välissä oon joka ehtiny kuvata jotaki vähäsen.

Päälimmäisenä mielessä pyörii tämä elämän alottelu omilla sivillä. Vastuu ja vapaus kulkee käsi käjesä. Aivan hienoa on asua hienojen ihmisten kans hienossa talossa ja elää niinku huvittaa. Sitte vaan pittää välistä kuristaa vähä kukkaronnyörejä ja kiristää vyötä, että saapi hoijettua kaiken hintavan ajallaan maksuun.

Poikien kans kävästiin ennen koulun alkua mutka Urho Kekkosen kansallispuistossa Kiilopäällä kattomassa vähä luonnon ihmeitä. Oli nii hieno reissu, että ihan välttämätön käyä vielä jossaki vaiheessa uudestaan.

Pyörän ostin. Säästää pikkusen pensakuluissa ku ajelee kaikki matkat kaupungissa pyörällä, paljo lepposampi kulkuväline ku auto, ei tarvi ootella läheskään niin paljo liikennevaloissa ja kuntoki saattaa jopa kasvaa josaki väissä mahollisesti. Joulupukin takametsissä on hyvä käyä pyörälenkeillä Jontun ja Eeliksen kanssa. Mahtavia maastoja on koluttu, völillä polkien, välillä pyörä olalla. Asenne ratkasee.

Kesätyöt on loppunu ja koulu alkanu. Piti tehä vielä yks iso sijotus kesätyörahoille ja se makaa nyt tässä mun sylisä ja tottelee jokaista käskyäni kiitettävän tarkasti. Läppäri. Oma kone, jossa vihdoinki riittää potku siihen kuvienkäsittelymäärään mikä mulla on. Vielä ku sais tähän oman netin niin solis hienoa. Miksulle kiitos nettitikun lainasta, että sain hätäseen koottua tämmösen sekavan postauksen (joka loppupeleissä ei ihan kronologisessa järjestyksessä etene, mutta asia on tärkein), josta toivoisin jonkulaista konmenttia ja arviota ja toiveita jopa tulevien postauten sisällöstä.

Tällä pääsee kouluun melkeen yhtä nopeasti ku autollaki.

Jonttu vetää oman maan mansikkaa Pirtin pihalla suihkulähteen rannalla.

Hienojen miesten kanssa hienoilla mestoilla!

Klikkaileppa kuvia isommaksi.