En päivitä tätä vissiin koskaan.
Olen joskus ruvennu tohkeissani pitämään valokuvausblogia, mutta nyt ku miettii ja selaa sivuja taaksepäin, niin eipä tämä ole kovin kummonen.
Nyt sitte aattelin vähä kirjotella tänne kaikenlaisista asioista. Tykkään kirjottamisesta. Siispä alotetaan.
Miksi pidän blogia?
Miksi ihmiset yleensäkään pitää blogia?
Olen huomannu, että vaikeuksista pääsee hyvin yli kirjottamalla. Joskus ku oli nuorempana oikein vaikeita aikoja elämässä, niin pidin muutaman viikon päiväkirjaa, ja johan helpotti, kun sai asioita kirjottaa johonki. Oma äitini kertoi, että joskus ku oikein ärsyttää joku asia, niin hän kirjottaa sen paperille ja repii paperin ja heittää roskiin. asioiden laittaminen paperille korvaa parastaki psykologia joissain tilanteissa. Sama pätee ehkä myös tähän bloggaamiseen, en ehkä ole niin vaikeista asioista täällä avautunu, mutta samallailla se varmasti toimii mukavienki asioiden kohalla. Ilot haluaa sitte vielä jakaa muiden kanssa, niin mikäs sen parempi konsti ku oma blogi.
Ei mulla mitään valtavaa lukijakuntaa ole, mutta eipä tässä ole tarkotuskaan tulla kuuluisaksi. Joku kuitenki joskus käy kattomassa tätä, ku lukijalaskuriin aina sillontällön muutama numero tulee, se sitte aiheuttaa semmosen pienen paineen, että pitäs jotain sisältöä tuottaa. Aiheutan kyllä lukijalle pettymyksen oli sitte uutta sisältöä tai ei. Sori.
Kuvat, nehän mulla on niinko ollu tässä alusta asti kantavana ajatuksena. Alotin tuon turjakkeen valokuvausharrastuksen sillon hamassa menneisyydessä ja sitten kun tuli se hetki, että luulin osaavani ottaa kunnon kuvia niin tietenki leuhkana heti halusin niitä yleiseen jakoon. Siitähän se sitten vähitellen muotoutu blogiksi.
Tämä kirjottamispuoli on ollu ehkä vähän pienemmässä roolissa, vaikka se on mulle lähestulkoon yhtä tärkeää kun tuo kuvaamistouhu. Tykkään ilmaista mun ajatuksia kirjottamalla, puhuminen on semmosta änkyttämistä, paljon helpompi kirjottaa asioista. Kirjotusta voi aina muokata kun tulee jotain uutta mieleen ja sitä voi rauhassa miettiä ennen julkasemista. Kun puhua pälpättää, niin sanoja tulee ja niitä ei aina aivan ehi miettiä. Varomattomia puheita on hankala perua.
Blogin päivitys on yleensä semmonen hetki, johon täytyy varata aikaa. Siinä tulee sitten pohdittua asioita, muokattua kuvia ja parhaimmillan mietittyä sitäkin, että mikähän tän mun koko elämän suunta oikeastaan on. Blogiin voi kirjotella erilaisista aiheista. Voi olla, että näitä lyhyitä pohdintonja eri elämänalueilta tulee tänne blogiin tässä loppukesästä vähän tihempään kun tähänasti on totuttu, ihan vaan varotuksena, ettei teiltä jää vaan mitään tärkeää lukematta (haha) käykäähän joskus aina vilkasemassa.
Jos jaksoit lukea mun jaaritteluja tänne asti niin kiitos ajastasi! Tässä on vielä lopuksi tämmönen filosofista pohdintaa vaativa kuva kasvimaan suojaverkosta meän kotipihalta.
Joku fiksu on joskus laukassu tämmösen totuuden:
"Mikään ei ole tärkeämpää, kuin puutarhanhoito."
Siinäpä pohtimista.
Huippu teksti ja just sun näkönen kirjotus. Tuli vaan mieleen tuo änkytys juttu, että mukava kuulla jos jollaki toisellaki on vaikeaa puhumisessa. :)
VastaaPoista